"Minä. En. Tarvitse. Häntä. Ihan totta. Uskotteko? Niinpä niin. En minäkään."
Katen ja Drewn tarina jatkuu kaksi vuotta edellisen kirjan jälkeen. Tällä kertaa Katen näkökulmasta kerrottuna.
Pari on umpirakastunut, mutta molempien tehdessä omia olettamia saadaan väärinkäsitysten verkko joka ei hetkessä aukea.
Kolmas kirja ei ole vielä tullut suomeksi tätä tarinaa, toivottavasti pian. Tämä e-kirja vilahti päivässä.
Itkimittari: 2
"Tässä hetkessä, vuoren huipulla, hän oli lähempänä metsänjumalatarta kuin koskaan."
Aluksi ajattelin, että ei tästä tule mitään. Liikaa Kalevalaa, mytologiaa ym. Tarina kuitenkin lähti viemään mukanaa ja luettuani toivon, että tämä saa pian jatkoa jos on saadakseen.
Auri elää isoäitinsä kanssa pienessä kylässä ja opettelee parantajaksi sukunsa naisten perinteen mukaan. Eräänä iltana Auri kohtaa muukalaisen, jonka karhu on pahasti raadellut ja pelastaa tämän. Jo silloin Aurin ja Haakonin välille syttyy kipinä, jota ei voi enää sammuttaa. Onneksi!
Itkumittari: 1
"Se on tapahtunut."
"Mikä?"
"Se, mitä sinä olet toivonut kaikki nämä vuodet", kuiskaan. "Olen rakastunut."
Aivan äärettömän huippua! Kuumaa lukemista ja miesnäkökulmasta! Kyllä nyt kelpaa! Tämä kirja oli niin hauska, että nauroin monta kertaa edet silmissä. Virnuilin itsekseni vielä bussimatkalla töihinkin, kun aamulla olin ehtinyt hetken lukea. En meinannut malttaa lopettaa.
Drewn ajatuksenjuoksu on vailla vertaansa ja vuoropuhelu myös lukijan kanssa oli hauska lisä.
Kun nainen vie jalat alta se on menoa vannoutuneemmankin poikamiehen kohdalla. Drew saa kokea sen tavatessaan Katen, joka Drewn harmiksi, sattuu olemaan varattu.
Itkumittaria ei tarvittu tällä kertaa.
"Lapsi toimituksessa oli jo kyllin paha, mutta itkevä nainen lapsen kanssa toimituksessa veisi voiton vielä siitäkin."
Sanoisinko, että ihanin rakkaustarina jonka olen lukenut pitkään aikaa, ehkä koskaan. Lukekaa, niin ymmärrätte miksi. Tämä tulee olemaan sellainen kirja johon palaan vielä uudelleen joskus.
Jennifer elää 60-luvun Lontoossa ja herää onnettomuuden jälkeen sairaalasta. Muistissa on paljon aukkoja. Kotoa hän löytää rakkauskirjeitä, mutta hän ei muista keneltä ne ovat. 40 vuotta myöhemmin Ellie löytää kirjeitä sanomalehden arkistosta ja alkaa selvittää mistä ne ovat peräisin ja kiinnostuu saiko pari toisensa lopulta.
Itkumittari: 2
"Hän piti heitä huomattavasti kiinnostavampina kuin arkielämässään tapaamiaan ihmisiä."
Mieheni valitsi tämän kirjan minulle seuraavaksi luettavaksi. Jännärit eivät ole minua varten, mutta toisaalta ihan mukavaa vaihtelua.
Liikaa sekalaisia nimiä ja ihmisiä, joista oli vaikea pysyä perässä kuka on kuka. Tarinaa kerrottiin sekalaisesti milloin kenenkin näkökulmasta. Tunnelman nostatusta ja taustaa puolet kirjasta, joka minun näkökulmasta on ihan liikaa.
Mack on kadonnut 10 vuotta sitten, mutta hän soittaa säännöllisesti perheelleen kerran vuodessa. Sisar päättää alkaa etsiä häntä, kun samaan aikaan nuori nainen katoaa matkalla kotiin.
"Muki on halvannäköinen ja raidallinen. Luultavasti Eronneiden miesten astiakaupasta."
Lottie odottaa kosintaa, kun sitä ei kuulu, niin hän jättää poikaystävänsä. Sopivasti nuoruuden romanssi palaa kuvioihin ja ennen kuin Lottie huomaakaan, hän on naimisissa nuoruuden rakastettunsa Benin kanssa.
Liitto on tarkoitus sinetöidä hääyönä. Lottien sisko, Fliss on sitä mieltä, että on tapahtumassa suuri virhe ja tekee kaikkensa estääkseen liiton täytäntöönpanon. Fliss, Benin ystävä ja Lottien eksä seuraavat kaikki tuoretta hääparia heidän häämatkalleen, eikä kommelluksilta voi välttyä.
Tarinaa seurataan sekä Flissin, että Lottien näkökulmasta, jolloin siskosten erilainen ajatuksen juoksu tulee selkeästi ja mielenkiintoisesti esille. Taattua laatua, Sophie kutkuttaa nauruhermoja enemmän kuin kyynelkanavia.
