"Tuuli oli lähtenyt omasta tahdostaan ja niin hän myös palaisi aikanaan, kuin aikuinen nainen. Auri laski lapsestaan viimein irti, antoi luonnolle periksi. Mutta samalla hetkellä hän alkoi odottaa Tuulia takaisin, ehjänä ja hengissä."
Tuuli karkaa äitinsä, Aurin valvovan silmän alta veljensä mukaan vaaralliselle matkalle. Hän ei tahdo alkaa parantajaksi äitinsä tapaan. Tuuli haaveilee tulevansa naissoturikso, kilpineidoksi, josta hänen isänsä, Haakonin vanhat tarinat ovat kertoneet. Kirjassa seurataan myös soturinaisen, Alvan matkaa kohti Hämettä. Hän on vakiinnuttanut aemansa taistelijana miesten rinnalla.
Jouhevampaa luettavaa kuin ensimmäinen osa, kun loitsut jäivät vähemmälle. Hyvin tehty jatko-osa, toivon näitä vielä lisää!
Itkumittari: 1