"Päätelmänne kuulostaa järkeenkäyvältä. Olen samaa mieltä siitä, että yksi meistä on paholaisen riivaava."
Kymmenen henkilöä saa kutsun saarelle kirjeellä. Jokaisella heistä on synkkä menneisyys, joka kuulutetaan kaikille saarella olijoille. Sitten alkaa tapahtua kummia.
Melko pelottava klassikko, en olisi uskaltanut lukea, mutta äänikirjana oli ihan kiva kuunnella.
"Mene terapiaan mahdollisimman pian."
Yritin ensiksi lukea opusta siinä onnistumatta. Koska kirja kuitenkin kiinnosti päädyin lopulta äänikirjaan Iikan itsensä lukemana.
Mielenkiintoisia ajatuksia, etenkin kirjan toinen osa antoi ajattelemisen aihetta.
"Jos liikaa kiirehtii, meneekö kaikki pilalle?"
Emppu on tullut Jylhäsalmelle auttelemaan vanhaa kaveriaan Heliä lasten kanssa ja muutenkin. Lomautetulla on aikaa. Kyläjuorut on valmiina, kun kaksi miestä tanssittaa Emppua peräjälkeen vappuna.
Ihana jatko-osa joka tuli luettua yhdessä illassa. Samalla oli kiva, kun kerrottiin myös aiempien päähenkilöiden kuulumisia.
Itkumittari: 1
"Mitä se kelleen kuuluu mitä mie sillä sorpetilla teen."
Kun pääkaupunkiseudulla asuva lapsenlapsi lähtee isoisäänsä vahtimaan vähän puoliväkisin Itä-Suomeen. Muistisairautta se ei ole, mutta vähän sekaisin pappa tuntuu kuitenkin olevan. Eihän sitä voi yksin jättää, ainakaan ennenkuin auton avaimet on saatu pois.
Ei ihan sitä mitä odotin, mutta tulipa kuunneltua. Monta aloitettua ajatusta jätettiin kesken ja lapsenlapsen suhde omaan aviomieheensä on vähintäänkin outo.
"Sain tulevalta poikaystävältäni WhatsUp-viestin kolme tuntia sen jälkeen, kun olimme eronneet Hakaniemen torilla. Se tuntui lahjalta."
Neljännellä kymmenellä oleva toimittaja ajelehtii vailla kunnon töitä tai päämäärää Helsingissä. Hän lainailee vanhemmilta ja ystäviltä rahaa ja on koukussa sipseihin.
Ei mitään samaistumispintaa itselle. Äänikirjan lukija Pirjo Heikkilä oli positiivinen yllätys.
"Ei kovin aikuismaista, mutta tyydyttävää ainakin."
Kaverille tapahtuneita sattumuksia. Enemmän ja vähemmän myötähävettäviä tarinoita.
Ei ihan niin hauska, kuin odotin. Mutta ihan kiva nopsa välipala kuunneltavaksi viikonloppuna.
"Tavat ja tottumukset ovat todella tärkeitä, sillä ne ohjaavat isoa osaa käyttäytymisestämme."
Suosittelen tätä napakkaa lukukokemusta kaikille.
"Ja koska tällaisissa tilanteissa pitää aina sanoa 'palataan' tai 'ollaan yhteyksissä' tai 'katellaan' vaikka ei kateltaisikaan."
Kun eksän postilaatikko räjäytetään eron jälkeen on se vaan lupauksen pitämistä. Piipe taisi vähän seota, kun ero tuli Jurin kanssa. Vai oliko hän aina vähän sekaisin?
Mielettömän hauska erokostotarina joka saa pelkäämään hulluja eksiä ja nauramaan ääneen.
"Nyt luulet, että minäkin harrastan katajamäkeläistä vihjailua! En todellakaan."
Leskeksi jäänyt Lilja tahtoo saada uuden alun ja muuttaa kirkonkylältä Katajamäelle. Kylällä riittää muitakin uusia tulokkaita kun uusi opettaja Severi on muuttanut koululle ja hän saa naapurikseen Ilsen, Liljan tytärpuolen. Siinäpä riittää taas kyläläisillä seurattavaa ja puheenaihetta.
Kevyttä ja nopealukuista Katajamäkeä. Tarina toivottavasti jatkuu vielä pitkään.
Itkumittari: 3
"En tarvitse muistutusta siitä. Raskas polttava kipu sydämessäni ei anna minun unohtaa sitä."
Gillian tapaa työmatkalla miehen, joka saa sukat pyörimään jaloissa heti. Menneisyytensä vuoksi hänen on kuitenkin vaikea antautua toisen vietäväksi. Asetelman kruunaa se, että Chase on myös hänen pomonsa.
Eihän tämä mikään Kalenterityttö ollut, mutta kuumaa menoa jokatapauksessa. Oudosti rakennettu tapahtumien kulku laittoi hieman harmittamaan. Jos jatkoa luvassa, niin lukulistalla menee.
Itkumittari: 2
"Sanoisin sille, että tykkään susta Annikki ja se sanoisi mulle samaa, ilman sitä Annikkia tietysti."
Usean kirjoittajan novellikokoelma. Mukana monta tuttua nimeä: Tuomas Kyrö, Rosa Meriläinen, Riku Korhonen ja Sirpa Kähkönen. Yksitoista eri kirjoittajaa ja nopeita lyhyitä kertomuksia taskukoossa. Ihan viihdyttävä välipala.
"Ne kengät on pakko saada. Pohjoistornin musta samettityyny huutaa niitä."
Tunnettuja ja vähemmän tunnettuja satuja on kirjoitettu uusiksi. Jokaisella oli oma kirjoittaja. Jotkut sadut oli ihan hauskoja, toiset outoja ja toiset häiritseviä.
Mielenkiintoisinta antia oli ehkä kirjoittajien kommentit satujen synnystä ja ajatuksista niiden takana.
