"Kaksi yksinäistä sielua kiirunalaisessa baarissa. Hänen mielestään säpinää oli ollut."
Ambra on joutunut työkomennukselle Kiirunaan, hänen painajaismaisen lapsuutensa maisemiin. Siellä hän tapaa Tomin, joka saa Ambran uteliaisuuden heräämään.
Tykkäsin tästäkin osasta valtavasti, mutta nyt sivujuonne esim. Mattiaksen osalta ei juurikaan herättänyt mielenkiintoa. Ei paras, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Itkumittari: 4
"Pudistin päätäni vaikka hymynkareet risteilivät silmiini asti, en tuntenut ketään muuta, joka halusi kuunnella euroviisuja laskuhumalassa."
Eelia ei saa olla oma itsensä pikkukapungissa. Vasta lukio toisessa kaupungissa saa hänet avautumaan ja olemaan oma itsensä, ilman lokerointia.
Koskettava tarina nuoren identiteettitaistelusta. Ilman lukuhaastetta olisi tuskin tullut lukulistalle.
"Ranta on täynnä teloilleen nostettuja veneitä. Ne makaavat mahat pystyssä, muistuttavat itsestään kuolleita kaloja."
Kahden taiteilijan liitto on myrkyisä ja outo.
Lyhyesti: en tajunnu. Liikaa hyppelyä ajasts toiseen, eikä voinut pysyä perässä mikä oli takaumaa ja mikä nykyistä.
"Sinun sotasi olkoon meidän sotamme. Me laskemme viidakon valloilleen."
Susien kasvattama Mowgli on asunut ikänsä viidakossa. Hän oppii viidakosta paljon ystävänsä Baloo-karhun opettamana.
Todella raaka lasten kirjaksi. Tarina oli paljon syvempi, kuin elokuva.
"Onko hauskaa olla yltäpäältä karvainen?"
Muumien juhannus saa uuden käänteen, kun hyökyaalto pyyhältää Muumilaaksoon ja saattaa muumitalon vedenvaltaan. Tämä on alkusysäys suurelle seikkailulle.
Tarina oli tuttu. Äänikirjan lukija eläytyi makuuni vähän liikaa.
"Jos mies menee, menee torppakin."
Klaara löytää mumminsa Sandran muistiinpanoja itsenäistyvän Suomen ajoilta. Myös isotäti Lyyti on yksi kirjan kertojista. Raakaa ajan kuvaa keskellä punaisten ja valkoisten taistelua.
En päässyt tähän ihan sisälle, ei koskettanut samalla tavalla kuin Enni Mustosen kirjat. Syynä saattaa olla myös äänikirjamuoto.
