"Hän rutisti minua niin lujaa, että pystyin tuskin hengittämään. Mutta en minä ilmaa tarvinut. Minulla oli hänet."
Evan ja Gideonin rakkaustarina saa viimein päätöksensä neljännessä Crossfire-kirjassa. Ja todellakin viimeinkin! Viisi kirjaa tästä aiheesta oli yksinkertaisesti liikaa.
Tämä osa ei tuntunut millään lähtevät käyntiin. Pyöriteltiin vai samoja asioita eri kantilta, välillä terapeutin kanssa ja välillä ilman. Lisäksi Evan ja Gideonin suhteesta oli tehty rakkaussuhteen lisäksi äärimmäinen riippuvuussuhde. Enkä ole ihan varma mitä mieltä siitä olen.
Positiivisena asiana on mainittava se, että on mukavaa vaihtelua että kertojana toimivat vuorotellen sekä Eva, että Gideon. Välillä vähän myös miesnäkökulmaa asioihin.
Silmät eivät pysyneet kuivina, tietenkään.
Itkumittari: 3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti