"Heti kun ensimmäinen kyynel tipahti kämmenselälleni, tiesin, etten minä Augusta-tätiä surrut enkä äitiä. Surin omaa elämääni, joka valui hukkaan."
Tämän sarjan aiemmat kirjat olen lukenut jo aiemmin, mutta jostain syystä nyt tämä kolahti ja meni ihon alle kaikkista eniten tähän asti.
Anna ja Hilma ovat kaksi samanikäistä, nykyään jo yli kolmikymppisiä naisia. Erilaisista taustoistaan ja mielipiteistään huolimatta nämä kaksi pitävät aina toistensa puolia. Tässä kirjassa käsiteltiin 1900-lukua vähän ennen ja jälkeen Suomen itsenäistymisen. Laittoi itkemään ja sen jälkeen jo nauramaan seuraavalla sivulla.
Itkimittari: 4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti