"Emme nähneet sinä yönä metsässä minkäänlaista muuta elävää olentoa. Ainoat silmät, jotka katsoivat meitä kiiluen olivat tähdet ja miljoonat kastepisarat, jotka kimmelsivät pudonneilla oksilla."
Linda saa kotiopettajattaren paikan ranskalaisesta kartanosta ja muuttaa sinne. Outoja sattumuksia alkaa tapahtua ja kartanon herra saa Lindassa aikaan kylmiä väreitä. Hämmennystä on lisäämässä nuori kartanon herran poika, joka saa Lindan sukat pyörimään.
Enemmän jännäri, kuin rakkausromaani. Kertoja Linda jätti kertomatta "parhaat palat" ja vetosi lukijaan, että nämä asiat ovat yksityisiä. Vanhahtava teksti, ei toimi käännöskirjallisuudessa niin hyvin, kuin kotimainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti