"Tässä hän sitten oli. Oma piha, oma talo, oma rauha. Tarkalleen ottaen ei tietenkään ihan oma, vaan vuokrattu, mutta mitä pienistä."
Anna vuokraa Jylhäsalmelta talon ja tutustuu erikoisiin naapureihinsa. Kaupunkilaistyttö maaseudun rauhassa ja onneksi tekemistä riittää. Naapuri tarjoaa timpurin paikkaa.
Ihana Katajamäen mieleen tuova sarja, tälle pian jatkoa!
Itkumittari: 2
"Onneksi sinä elät kiitettävästi aina ajan hermolla, niin ettei yhdenkään katajamäkeläisen tarvitse milloinkaan huolestua tulevaisuudestaan."
Katajamäellä tapahtuu kummia, kun järven rantaan nousee kylän ensimmäinen rivitalo. Puheenaihetta riittää kyläkaupalla talon asukkaista. Etenkin Petristä ja hänen puolisostaan Noorasta.
Jäi tunne, että lukijakin oli pimennossa tapahtumista, jotka tapahtuivat kulissien takana. Mutta tuttua helppolukuista ja hyväntuulista kerrontaa.
Itkumittari: 1
"Eihän semmoisesta surusta pääse ikinä eroin, jota kokoajan kauhalla hämmennetään."
Idan tie vie takaisin Helsinkiin, Albert-herran emännöitsijäksi. Mitä tapahtuukaan, kun palvelustyttö huomaa ihastuneensa työnantajaansa, joka on naimisisssa.
Tarina jatkuu ja saa tutkimaan Albert Ederfeltin maalauksia Ateneumin arkistosta.
"Moni asia ei enää järkytä. Kolmekymppinen on oppinut ymmärtämään, että sitä, mitä suunnittelee, ei tapahdu."
Sinkkuelämän iloja tällä kertaa vähän syvällisemmästä näkökulmasta. Sattuu ja tapahtuu, joskus itselle ja joskus "kaverille".
Ei yhtä hyvä kuin eka. Liian opaskirja.
"Hän tökkäisi karttaa sormella ja lähtisi. Pääsisi pois ja näkisi taas jotain uutta. Vähän jotain muuta, koska täällä hän rakasti liikaa."
Branna on aina rakastanu Finiä, mutta Finin perintö on estänyt heitä olemasta yhdessä. Nyt on aika käydä viimeinen taistelu pimeyttä vastaan.
Sarjan viimeinen osa, joka on saanut odottaa lukijaansa liian pitkään.
Itkumittari: 1
"Ei minun paikkani enää ollut täällä, tajusin sen siinä pakkasessa kärvistellessäni. Enemmän olin kotonani Mattilassa kuin näillä karuilla kalliolla."
Ida on saanut työpaikan Sibeliuksen perheestä lapsenvahtina, vaikka välillä saa olla monena, kun muuta henkilökuntaa ei ollut. Helsingissä kuitenkin sattumalta löytyy myös tuttuja, kun entisestä työpaikasta tuttu Elias asuu samassa pihapiirissä.
Taattua Enni Mustosta! Sarjan ensimmäinen osa on luettu jo joskus vuosia sitten ja nyt sain sitä viimein jatkettua.
Itkumittari: 1
"Minusta olisi tappavan hirveää tietää, että olet niin lähellä mutten kuitenkaan pääsisi tapaamaan sinua."
Pennyn on aika keskittyä itseensä. Noah on jättänyt kiertueensa kesken ja kadonnut. Penny jatkaa elämäänsä ja tutustuu uusiin ystäviin Lontoossa ja alkaa löytää oman äänensä.
Trilogian viimeinen osa ei tuottanut pettymystä.
Itkumittari: 3
