"Ei minun paikkani enää ollut täällä, tajusin sen siinä pakkasessa kärvistellessäni. Enemmän olin kotonani Mattilassa kuin näillä karuilla kalliolla."
Ida on saanut työpaikan Sibeliuksen perheestä lapsenvahtina, vaikka välillä saa olla monena, kun muuta henkilökuntaa ei ollut. Helsingissä kuitenkin sattumalta löytyy myös tuttuja, kun entisestä työpaikasta tuttu Elias asuu samassa pihapiirissä.
Taattua Enni Mustosta! Sarjan ensimmäinen osa on luettu jo joskus vuosia sitten ja nyt sain sitä viimein jatkettua.
Itkumittari: 1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti