"Vuosien ajan tunsin syyllisyyttä. Syyllisyyttä siitä, että me suutelimme ensimmäistä kertaa silloin, kun kaupunki roihusi liekeissä. Tunsin syyllisyyttä siitä, että kykenin kadottamaan itseni tuohon hetkeen."
Lucy ja Gabe kohtaavat toisensa WTC-iskun aikaan, mutta elämä ajaa heidät erilleen. Kun unelmat ovat suuria, eikä kumpikaan halua väheksyä toisen tavoitteita.
Aivan ihana tarina. En pitänyt näkökulmasta, jossa kirjoitettiin kuin kirjettä toiselle, mutta siihen tottui. Vähän sellaisia Ole minun -viboja välillä.
Itkumittari: 4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti