"Kaikkiin noihin kysymyksiin Laurentilla olisi ollut yksi ainoa, vilpitön mutta riittämätön vastaus: minä en tiedä."
Kirjakauppias löytää käsilaukun, josta on viety puhelin ja lompakko, mutta kaikki muu on tallella. Tavarat kiehtovat miestä ja hän alkaa salapoliisin lailla etsiä vihjeitä naisen henkilöllisyydestä.
Ihana hyvänmielen kirja, joka sisälsi jännitystä ei pelottavalla tavalla. Lukusuositus!
"Kuten aina, kun kyse on Leonardosta, ihmettelen omia päätöksiäni ja elämä tuntuu luisuvan otteestani ikään kuin sitä työntäisi eteenpäin jokin hallitsematon voima."
Elenan syöksykierre on alkanut siitä, kun hän opettelee elämään ilman Leonardoa. Juhlimista ja merkityksettömiä suhteita riittää, nyt kun työpaikkakin on menetetty, ei ole kuin aikaa. Jouduttuaan onnettomuuteen Elena joutuu avaamaan silmänsä ja sydämensä.
No mitäpä tästä sanomaan. Elena on taas oma säälittävä itsensä, kun mies ei ole häntä buustaamassa. Ei jaktoon, tulipa nyt luettua koko trilogia, niin sai tarinan päätöseen.
"En ole koskaan aikaisemmin tuntenut olevani niin ypöyksin maailmassa kuin tällä hetkellä."
Katseet kohtasivat bussin ikkunan läpi eräänä joulukuisena iltana. Se hetki jäi Laurien mieleen ja hän päättää löytää miehen. Kohtalo ei kuitenkaan päästä häntä helpolla.
Aivan ihana kirja! Hyvin kerrottu tarina. Näkökulman vaihto toi mukavaa vaihtelua kerrontaan. Suosittelen.
Itkumittari: 3
"Miksi siis olisin kiltti ja ystävällinen, mitä iloa siitä minulle on. Sen sijaan otan sen mitä haluan ja minä haluan sinut."
Marjan elämä jatkaa uomissaan, kahvila menestyy ja miehiä riittää melkein jonoksi asti. Marjan tytär pääsee elämässään eteenpäin ja Marja tuntee olonsa ulkopuoliseksi.
Marja tuntuu olevan niitä ihmisiä joille sattuu ja tapahtuu. Samaa kevyttä linjaa jatketaan tässäkin kirjassa.
"Marjaa pelotti ajatus tyttärestään pikkukaupunkilaisena kotirouvana, jonka elämässä ei olisi muuta sisältöä kuin mies ja lapset."
Marja teki vuosi sitten päätöksen jäädä Suomeen ja jatkaa tätinsä yritystä. Nyt huolta aiheuttaa täysi-ikäistyvä tytär, joka tulee äitinsä luokse viettämään kesälomaansa.
Paino- ja ulkonäkökeskeisyys jatkuu tässäkin osassa, muuten kevyttä lukemista. Tuntui kuitenkin, ettei juoni juurikaan vienyt eteenpäin.
"Nyt hänen olisi opeteltava manailemaan taas suomeksi, mutta se varmaankin kävisi nopeasti. Oikeastaan sitä olisi syytä kokeilla heti. Perkelekään ei auttanut, vaikka Marja latoi niitä monta peräkkäin."
Marja on saanut perinnön ja muuttaa takaisin kotikaupunkiinsa asuttuaan pitkään ulkomailla. Hän miettii tätinsä yrityksen jatkamista. Valitettavasti kaikki eivät ole iloisia hänen paluustaan.
Kivan kepeä tarina ja nopealukuinen. Ihmetyttää kuitenkin painokeskeisyys, jolla naispuolisia hahmoja kuvaillaan ja myöskin arvostellaan. Haen silti kirjastosta jatko-osan.
"Ei ollut minun tapaistani jättää asioita puolitiehen, mutta Sumulaaksossa oli jotain lamauttavaa."
Tällä kertaa päähenkilönä esiintyy Elsan sisko Silja, viileä vaalea. Isoäidin ollessa huonossa kunnossa Silja kutsutaan kartanoon.
Melkoisen hillittyä ja hallittua kerronta onkin. Ei ehkä tarvetta saada jatkoa tälle sarjalle.
"Voin kyllä odottaa, jos haluat kulkea omaa polkuasi ja kääntyä joskus myöhemmin takaisin."
Kirsi on nuori nainen, joka opiskelee yliopistossa kasvattisisarensa Allin kanssa. Elämä johdattaa hänet Pariisiin muotitalojen oikkujen arvoille.
Koskettava tarina, joka alkoi vähän paikallaan junnaavasti, mutta parani loppua kohti.
Itkimittari: 5
"Ann painautui nurmeen, veti jalat vatsaansa vasten ja puristi käärmekiveä kaulallaan. Hän oli kohdannut unelmiensa miehen ja selvinnyt hengissä."
Aurin poika Iki-Kuura on haaksirikkoutunut Färsaarille. Häntä vaivaa näkemänsä punatukkainen nainen, eikä Iki-Kuura voi levätä ennenkuin selvittää naisen salaisuuden.
Tykkäsin tyylistä, jolla tämä oli kirjoitettu. Välillä teki vain mieli hypätä loppuun, jotta tietäisi kuinka tämä kaikki päättyy.
Itkumittari: 1
"Eihän hänellä ollut entisestä elämästään muuta jäljellä kuin vähän rahaa ja koruja, muutama vaatekappale, oma henkiriepu ja Masha. Kaiken muun oli vallankumous jo vienyt."
Ida muuttaa takaisin Suomeen tyttärensä kanssa saatuaan perintöä, toivoen ettei kukaan hänen entisestä elämästään tunnista häntä. Hän päättää, että palvelusväen aika on nyt ohi. Ida toteuttaa unelmansa ja perustaa täyshoitolan. Siellä löytyy myös rakkaus, vaikka sota runteleekin monella tavalla myös hänen kotiaan.
Historiallisella linjalla jatketaan, tällä kertaa oli ehkä hieman liikaa keskitytty poliittisiin asioihin.
Itkumittari: 1
"Niin kauan kuin on elämää, on toivoa, hän sanoi itselleen. En aio masentua. On totta, että se joka pyrkii korkealle, on vaarassa myös pudota korkealta."
Davinia on orpo setänsä luona asuva tyttö, joka toivoo tosirakkautta. Voisiko se olla tuttu ystävällinen Lordi? Ensin täytyy kuitenkin saada kateellinen serkku vihille. Tällöin Davinia keksii juonen, jolla serkku saadaan naimisiin yhden kaupungin tavotelluimman poikamiehen kanssa.
Kirjaston retropöydältä löydetty kesälukeminen, joka jäi kesken yli kuukauden ajaksi. Nyt kuitenkin viimein saatettu loppuun. Ihan ok, mutta ei tule tarvetta etsiä saman kirjailijan muita teoksia.
"Tanja tunsi kiusausta vedota päänsärkyyn ja poistua näistä pippaloista, mutta hän ei halunnut herättää epäilyksiä. Luulisivat vielä, että hän oli mustasukkainen Vilistä! Hah, mitä vielä!"
Tulee kiperä tilanne, kun pariskunnasta molemmat ovat luvanneet kesähuvilan ystävänsä käyttöön. Näyttää siltä, ettei Tanja ja Ville tule toimeen mitenkään. Kumpikaan ei kuitenkaan halua luopua mökkilomastaan.
Ihana sympaattinen kertomus, näitä lukee mielellään.
"Lulu silmäili itsevarmaa Juhania päästä jalkoihin, että kovin oli pliisun näköinen mieheksi. Pääkin kuin päärynä, olkapäät väärentämätöntä pyykkipoikatyyliä ja kasvot koreat kuin kiiltokuvaenkelillä."
Lulu on rakastunut ensisilmäyksellä. Mutta joutuu lähtemään työleirille pariksi viikoksi. Mies kuitenkin ilmaantuu paikalle ja Lululle selviää, että mies on lähes käytännössä kihloissa toisen kanssa. Mies ei kuitenkaan anna Lululle rauhaa.
Taattua Anni Polvaa! Ihanan hauska kertomus jälleen.
"Ja ennen kuin ehdit uudestaan väittää niin, sanon, ettei tämä suinkaan johdu siitä että olet nainen tai että epäilen ammattitaitoasi millään tavoin. Kaikki johtuu siitä, että rakastan sinua."
Purjehtijamestari Ally, sisaruksista seuraava saa oman vihjeensä menneisyydestään. Monen sattuman kautta hän löytää itsensä Norjasta ja saa huomata musiikillisen lahjakkuuden olevan perintöä.
Aivan ihana tarina, kuljetti paremmin mukanaa kuin ensimmäinen osa ja lisää odotellessa.
Itkimittari: niin paljon, etten kehtaa edes tähän laittaa...
"Se nyt vielä puuttuisi, että hän alkaisi lähestyä naisväkeä tutustumistarkoituksessa. Olihan hänen elämässään muuta, paljon tärkeämpää meneillään juuri nyt."
Mira muuttaa Kainuusta Helsinkiin kesäksi ja vähän yllättäin päätyy taloyhtiön talkkariksi. Talon äkäinen lakimies herättää kiinnostusta ja omalla tahollaan myös lakimies huomaa seuraavansa Miran tekemisiä. Miralla näyttää vientiä riittävän.
Junalukemista parhaimmillaan.
Itkumittari: 1
"Oli ihme, että se kehtasi suudella häntä isän ja äidin nähden."
Raija ja Saku seurustelevat, mutta väliin uhkaa työntyä Pärre, jolta ei rahaa puutu. Raija lähtee valokuvauskurssille saadakseen rauhaa kosijoiltaan, mutta Pärre tuleekin mukaan samalle kurssille ja taas on soppa valmis.
Kevyen kesälukemistin viimeinen osa tällä kertaa.
Itkumittari: 1
"Toivon sinulle sopivasti kaikkea."
Doris kirjoittaa historiastaan ja elämänsä vaiheista, jotta hänen ainoalla läheisellään olisi tiedot hänen elämästään. Osoitekirjan ihmiset heräävät eloon Doriksen kertomuksissa.
Äänikirja automatkoilla. Koskettava tarina.
Itkumittari: 2
"Se oli sillä tavalla, että sinä et löytänyt ketään parempaa, niin että sinun oli pakko ottaa minut. Parempaa ei ole olemassakaan."
Nuoripari lähtee loman viettoon, mutta huoli asunnosta saa molemmat tahoillaan pyytämään vahtia käymään asunnossa. Kumpikaan ei ole mielissään tehtävästä ja auttavat omaa ystäväänsä joka on tilapäistä majoitusta vailla, luonnollisesti toisistaan tietämättä. Näin syntyy soppa, jossa on useampi kokki.
Kesälukemista parhaimmillaan.
"Mitäpä hän enää ylhäällä, kun ei ollut mitään tekemistäkään. Ei hän kyllä unta saisi, sillä naimahalu jylläsiajatuksissa."
Seurataan vähän jokaisen ajatuksia siitä, kuinka nuoripari Harri ja Sirkku kohtaavat vastoinkäymisiä kun työntantaja Hulda on iskenyt silmänsä Harriin, kun taas kylänmies Aatu havittelee Huldaa itselleen. Eikä Aatultakaan havittelijaa puutu.
Kevyttä juhannuslukemista.
"Mummoni sanoi aina, että mikä tapellen alkaa, se suukotellen loppuu, ja se kai sinullakin on mielessä."
Leila lähtee sienikurssille isänsä kielloista huolimatta ja tapaa siellä Jaskan. Rakkaus roihahtaa ja enää on vain vakuuteltava morsiamen isä.
Kevyttä kesälukemista.
Itkumittari: 1
" Minä en huoli miehiä harmikseni. Tulen mainiosti toimeen ilman heitäkin, kuten näkyy. Totta puhuakseni paremmin ilman heitä kuin heidän kanssaan."
Sirkku ja Tipsu ostavat siirtolapuutarhasta osakkeen ja tutustuvat mitä eriskummallisimpaan naapurustoon.
Ihana kirja!
Paavon ja Antin elämä on edennyt Paavon viiteen ikävuoteen ja mukaan on tullut päiväkotiarki. Arki suistuu raiteiltaan, kun Antti saa vastuulleen myös Tertun, Paavon kanssa saman ikäisen tytön.
Kuuntelin äänikirjana, joka oli uusi kokemus minulle. Ehkä mielummin pidän edelleen kirjani kirjallisessa muodossa.
Itkumittari: 1
"Tässä hän sitten oli. Oma piha, oma talo, oma rauha. Tarkalleen ottaen ei tietenkään ihan oma, vaan vuokrattu, mutta mitä pienistä."
Anna vuokraa Jylhäsalmelta talon ja tutustuu erikoisiin naapureihinsa. Kaupunkilaistyttö maaseudun rauhassa ja onneksi tekemistä riittää. Naapuri tarjoaa timpurin paikkaa.
Ihana Katajamäen mieleen tuova sarja, tälle pian jatkoa!
Itkumittari: 2
"Onneksi sinä elät kiitettävästi aina ajan hermolla, niin ettei yhdenkään katajamäkeläisen tarvitse milloinkaan huolestua tulevaisuudestaan."
Katajamäellä tapahtuu kummia, kun järven rantaan nousee kylän ensimmäinen rivitalo. Puheenaihetta riittää kyläkaupalla talon asukkaista. Etenkin Petristä ja hänen puolisostaan Noorasta.
Jäi tunne, että lukijakin oli pimennossa tapahtumista, jotka tapahtuivat kulissien takana. Mutta tuttua helppolukuista ja hyväntuulista kerrontaa.
Itkumittari: 1
"Eihän semmoisesta surusta pääse ikinä eroin, jota kokoajan kauhalla hämmennetään."
Idan tie vie takaisin Helsinkiin, Albert-herran emännöitsijäksi. Mitä tapahtuukaan, kun palvelustyttö huomaa ihastuneensa työnantajaansa, joka on naimisisssa.
Tarina jatkuu ja saa tutkimaan Albert Ederfeltin maalauksia Ateneumin arkistosta.
"Moni asia ei enää järkytä. Kolmekymppinen on oppinut ymmärtämään, että sitä, mitä suunnittelee, ei tapahdu."
Sinkkuelämän iloja tällä kertaa vähän syvällisemmästä näkökulmasta. Sattuu ja tapahtuu, joskus itselle ja joskus "kaverille".
Ei yhtä hyvä kuin eka. Liian opaskirja.
"Hän tökkäisi karttaa sormella ja lähtisi. Pääsisi pois ja näkisi taas jotain uutta. Vähän jotain muuta, koska täällä hän rakasti liikaa."
Branna on aina rakastanu Finiä, mutta Finin perintö on estänyt heitä olemasta yhdessä. Nyt on aika käydä viimeinen taistelu pimeyttä vastaan.
Sarjan viimeinen osa, joka on saanut odottaa lukijaansa liian pitkään.
Itkumittari: 1
"Ei minun paikkani enää ollut täällä, tajusin sen siinä pakkasessa kärvistellessäni. Enemmän olin kotonani Mattilassa kuin näillä karuilla kalliolla."
Ida on saanut työpaikan Sibeliuksen perheestä lapsenvahtina, vaikka välillä saa olla monena, kun muuta henkilökuntaa ei ollut. Helsingissä kuitenkin sattumalta löytyy myös tuttuja, kun entisestä työpaikasta tuttu Elias asuu samassa pihapiirissä.
Taattua Enni Mustosta! Sarjan ensimmäinen osa on luettu jo joskus vuosia sitten ja nyt sain sitä viimein jatkettua.
Itkumittari: 1
"Minusta olisi tappavan hirveää tietää, että olet niin lähellä mutten kuitenkaan pääsisi tapaamaan sinua."
Pennyn on aika keskittyä itseensä. Noah on jättänyt kiertueensa kesken ja kadonnut. Penny jatkaa elämäänsä ja tutustuu uusiin ystäviin Lontoossa ja alkaa löytää oman äänensä.
Trilogian viimeinen osa ei tuottanut pettymystä.
Itkumittari: 3
"Olen aina uskonut siihen, että elämässä on nautittava pienistä hetkistä, sillä loppujen lopuksi ne ovat kaikki mitä meillä on."
1880-luvun New Yorkissa eletään tiukasti seurapiirien asettamien normien mukaan. Näin myös Hollandien perheessä. Elisabethin sydämen on kuitenkin vallannut kielletty rakkaus, kun samaan aikaan velvollisuudet vaativat hänelle toisenlaista puolisoa.
Kirja alkaa lopputuloksella ja sitten vasta alkaa tarina, joka johti tähän lopputulokseen. Mielenkiintoinen luettava, tulen jossain välissä ehdottomasti jatkamaan myös seuraavan osan.
"Mahdollinen anoppi vaikutti viheliäiseltä, mutta Francisca ei epäillyt kykyään pitää kurissa ilkeinkin vanha armo. Huono puoli oli sulhasehdokas itse."
Kun perijä saapuu kartanoon on morsianehdokkaita useita ja jokaisella on oikeasta valinnasta oma mielipiteensä ja suunnitelmansa. Kun mukaan heitetään vielä täysin outo nainen, jolla on mukanaan pieni poika, jonka väitetään olevan oikea perijä, alkaa selvittely kuka valehtelee ja miksi.
Historiallinen ja hyvin kirjoitettu. Tykkäsin.
Itkumittari: 1
"Mä muistan kuinka kerran yks poika jätti mun kaverin niin, että kirjoitti niiden talon kohdalle asfalttiin liiduilla tien leveydeltä BÄNKS. Se on ehkä erikoisin eroilmoitus mihin olen törmännyt."
Viiden naisen WhatsApp-ryhmä keskustelee elämän keveistä ja raskaistakin aiheista. Hauska iltapäivän piristys.
"Tyttö elää kesäänsä, villinä ja vapaana, mä olin ajatellut hypätessäni Kertun nahkoihin. Tässä mä nyt olin, kaukana kotoa ja kaikesta. Aika lailla vituiksi mun kesä oli mennyt, mutta mä en aikonut vielä palata kotimaisemiin."
Julia on jättänyt ryhmäkodin taakseen ja viettää kesää vapaana ympäristön paineista. Saa olla sitä mitä haluaa. Kesän aikana hän tutustuu moniin uusiin ihmisiin ja lopulta tulevaisuuskin alkaa hahmottua.
Kasvutarina, joka ei kuitenkaan vedä vertoja Saralle. Parani loppua kohti.
Itkumittari: 1
"Hymyilisipä hän minulle noin. Poika kumartuu ja pussaa häntä poskelle. Kusipää. Mulkaisen baarimikkoa. Nyt vähän vauhtia, kaveri. Viinin kaataminen kestää ja kestää, mokoma amatööri."
Tämä ei esittelyjä kaipaa. 50 shadesin toinen osa Cristianin näkökulmasta, ehdoton lukusuositus!
Itkumittari: 3
"Emme nähneet sinä yönä metsässä minkäänlaista muuta elävää olentoa. Ainoat silmät, jotka katsoivat meitä kiiluen olivat tähdet ja miljoonat kastepisarat, jotka kimmelsivät pudonneilla oksilla."
Linda saa kotiopettajattaren paikan ranskalaisesta kartanosta ja muuttaa sinne. Outoja sattumuksia alkaa tapahtua ja kartanon herra saa Lindassa aikaan kylmiä väreitä. Hämmennystä on lisäämässä nuori kartanon herran poika, joka saa Lindan sukat pyörimään.
Enemmän jännäri, kuin rakkausromaani. Kertoja Linda jätti kertomatta "parhaat palat" ja vetosi lukijaan, että nämä asiat ovat yksityisiä. Vanhahtava teksti, ei toimi käännöskirjallisuudessa niin hyvin, kuin kotimainen.
"Kestän vain kerran sen, että tyttö, josta tykkään, jättää minut."
MacKenzie pelkää surua ja tästä syystä ei tiedä kuinka käsitellä hyvän ystävänsä Daniellen ja tämän veljen Jadenin vanhempien äkillistä kuolemaa. Kokonaisen vuoden ajan hän on vältellyt heitä. Kunnes siihen tulee muutos.
En oikein tiedä mitä ajatella tästä. Jollain tavalla outo koko lähtöasetelma. Ei yhtä hyvä kuin DIMILY-sarja.
Itkumittari: 2
"Jos olisimme naimisissa, et epäröisi yhtään. Ja naimisissa me olemme kaikilla muilla tavoilla paitsi nimellisesti."
Ari saa isoisoäidiltään tehtävän, selvittää mitä tapahtui hänen pojalleen kauan sitten. Tarina vie hänet englantilaiseen kartanoon, jossa Rebekka kuvaa elokuvaansa.
Paljon siskosten kertomusta muistuttava historiallinen kirjeiden varaan perustuva kahden eri aikakauden kertomus. Hieman oudosti jaksotettu, tuntui että lopussa tuli vähän kiire saada tarina loppuun. Suosittelen.
"Se oli puhdas, kiivas suudelma, joka lävisti minut kuin tulinen miekka."
Koskivuori-sarja jatkuu Annan ja Elinan näkökulmasta. Anna etsii paikkansa maailmassa, kun tragedia toisensa jälkeen tuntuu seuraavan häntä. Elina rakastuu ja hänen elämänsä mies ei olekaan ihan sitä miltä vaikuttaa.
Itkumittari: 1
"Khin Maung oli työteliäs vailla kunnianhimoa, utelias esittämättä kysymyksiä, onnellinen huokumatta iloa."
Julia lähtee isänsä synnyinseuduille Burmaan löydettyään vanhan kirjeen. Ehkä sieltä löytyy vastaukset siihen miksi isä aikoinaan katosi yllättäin.
Ei sitä ominta alaa ollu tämä, jatko-osa jää lukematta. Välillä tarina eteni rivakasti, mutta loppuakohden alkoi tökkiä.
"En ole koskaan ollut hyvä tekemään nopeita päätöksiä, ja seisoin siinä pälyillen peloissani vanhaa naista, joka ehkä oli minulle sukua tai ei ollut."
Maia matkustaa Brasiliaan selvittämään menneisyyttään, kun hänen adoptioisänsä on jättänyt hänelle vihjeen kuollessaan.
Ehdoton lukusuositus, en malta odottaa seuraavaa osaa.
Itkumittari: 1
"Miten selitetään lapselle, ettei äiti halua sitä?"
Antti jää yksinhuoltajaksi, kun äiti ei halua huolehtia lapsestaan. Alkaa uuden opettelu ja pikkihiljaa rutiinit alkavat löytyä.
Lämmin ja välillä surullinenkin tarina, josta tulen jossain välissä lukemaan myös jatko-osat.
Itkumittari: 1
"Ei sitä sanoilla saa sanotuksi. Että mitä kaikkea oli yhdessä nähty. Silti maattiin hengissä tässä, rinnatusten silkkipeittojen sisällä."
Kahden nuoren naisen tarina, opettajatar Saara saa viran pienestä kylästä. Siellä hän tutustuu palvelusväkeen kuuluvaan Vappuun. Yhteinen sävel ei tahdo löytyä, kun aatteet eroavat toisistaan Suomen itsenäistymisen aikoihin.
Itkumittari: 3
"Niin kuin varsin hyvin tiedät, klubilla mutta minut tunnetaan nimellä sekopäänarttu. Jotenkin en usko, että sinun maineesi paranee viettämällä aikaa minun kanssani."
Lyhyesti: Hyvä että loppu. Oli hyvä loppu.
Itkumittari: 3
"Vannotko pitäväsi salassa kaiken, mitä saat tänään tietoosi, suojelevasi perhettäsi ja palvelevasi jumalia elämäsi loppuun saakka?"
Raisa saa selville mikä hän on ja päätyy veljensä kanssa Kreikan saaristoon kaltaistensa luokse. Kaikki ei kuitenkaan taida olla niin auvoista miltä se vaikuttaa.
Vaikuttaa vähän ikävästi siltä, että on kaksi ideaa lyöty nyt samaan sarjaan. Tarina eteni paremmin, kuin kakkososassa, mutta ykkösosa on edelleen paras.
"Minulle kirjat olivat yksityisiä kokemuksia. Jos pidin jostakin teoksesta, tahdoin kuvitella että minulla oli sen ainoa kappale maailmassa. Halusin varjella illuusiota siitä, että minulla ja kirjalla oli yhteinen salaisuus, jota kukaan muu ei tiennyt."
Lotta rakastaa kirjoja ja lukemista. Epäsosiaalisena yksilönä hän viihtyy itsekseen. Kumpi on siis parempi poikaystäväehdokas, yltiösosiaalinen työkaveri vai kirjallisuutta harrastava bloggaaja.
Tutuksi tullutta Vaahteraa. Kevyttä ja nopeaa lukemista. Tykkään tyylistä.
"Tänään asunnossa nro 17:ssä pidetään bileet. Mikäli melu häiritsee, pitäkää se omana tietonanne."
Raisa on palannut Helsinkiin, mutta entisen kotikylän tapahtumat saavuttavat hänet uudelleen Mikaelin ilmestyttyä oven taakse.
Tarina junnasi paikallaan, ensimmäinen osa oli parempi.
"Huusin: -Hyvää yötä! ja läimäytin oveni kiinni. Kiitos Hukkavaaran, minusta oli kovaa vauhtia tulossa todellinen narttu."
Raisa on äitinsä kuoleman jälkeen ajautunut kainuulaiseen pikkukylään Hukkavaaraan, jossa hänelle selviää, että yliluonnollisia olentoja on olemassa.
Ihan kiva välipala. Tulen lukemaan myös seuraavan osan.
"Tulin tuossa mennessäni ajatelleeksi, että me säästyisimme monelta vaivalta jos sinä ottaisit ja rakastuisit minuun nyt heti, koska sinä lopulta kuitenkin rakastut."
Auli ja Yrjö ovat ystäviensä yllyttämänä suostuneet vedonlyöntiin, jossa heidän on vietettävä lomansa täyshoitolassa. Eräs dekkareita harrastava täyshoitolan vieras kuitenkin huomaa heidän välillään jotain ja alkaa kehitellä monenlaisia teorioita siitä mikä näitä kahta yhdistää.
Tämä oli löytö kirjaston vaihtohyllystä. Taattua Anni Polvaa!
Itkumittari: 1
"Connor ei ollut koskaan myöskään ymmärtänyt, miksi ihmeessä vuode pitäisi sijata kun sinne oli kohta menossa kuitenkin taas nukkumaan."
Pimeys ei jätä vieläkään kolmikkoa rauhaan vaan on nyt valinnut silmätikukseen Mearan, Connorin mielitietyn. Taistelu hyvän ja pahan välillä jatkuu.
Tämä on sarjan toinen osa, ykkösosan olen lukenut aiemmin. Tämä on lojunut pitkään keskeneräisenä, joten oli hyvä saada tämä kirja päätökseen.
Itkumittari: 1
